Noniin. Yritän pysyä kielenkäyttöni kanssa tässä asiallisena, mutten lupaa mitään. Hermoni ja sietokykyni on ylitetty tässä parin vuoden sisään (varsinkin viimeisen vuoden aikana) niin monesti, että yritän nyt tehdä tässä pienen selvityksen muutamasta asiasta koskien minua.
Minusta on kai tullut jotenkin liian "vanhanaikainen" tms, mutta minusta jokaista henkilöä koskee muutama henk.koht. sääntö, jota muiden ihmisten pitäisi noudattaa. Se ei mielestäni ole kovin vaikeaa. Ilmeisesti eräille ihmisille se vain näyttäisi olevan ylitsepääsemätöntä. Tässä nyt muutama minuun liittyvä "sääntö", joita jotkut nimeltämainitsemattomat eivät ole vielä tajunneet ystävällisestä vihjailusta huolimatta.
1. En halua, että minun tavaroihini/hiuksiin/vaatteisiin kosketaan ilman minun lupaani. Mielestäni toisten tavaroiden hiplaaminen ja räpeltäminen ja muuten vaan lääppiminen ilman lupaa on HYVIN ärsyttävää. Jos haluat minut helposti pahalle tuulelle, try this.
2. Jos sanon, etten ole juttutuullella tai minulla on huono päivä, ÄLÄ PUHU MINULLE. Mutta tottahan toki jos haluat kaiken kiukkuni ja törkeän käytöksen niskoillesi koko loppupäiväksi niin mikäs siinä, juttelemaan vaan! Mutta ihan tosi, jos haulutaan pitää päivä kaikin puolin mukavana, niin jättäkää minut ihan rauhaan.
3. Mielestäni "ole kuin kotonasi" on maailman turhin sanonta. Kun taas "maassa maan tavalla" on hyvinkin käytännöllinen. Tuo jälkeisempi sanonta koskee mielestäni myös sekä omaa että toisten kotia ja asuntoja. Minun kotona tehdään näin ja sinun luona tehdään noin. Ja niiden mukaan myös käyttäydytään. Jos sinun luona heität jokaisen roskan lattialle, koska äiti ne sieltä kuitenkin myöhemmin siivoaa niin älä kuitenkaan käyttäydy minun luona samalla tavalla. Tai jos olet tottunut siivoamaan koko ajan kotonasi niin älä tee sitä minun asunnossani. Tästä päästäänkin seuraavaan sääntöön.
4. Yksi ärsyttävimmistä asioista mitä tiedän, on se, että kun luokseni tulee vieraita he saattavat alkaa siivoamaan tuosta vaan. Minun asunnossani. Enköhän itse taida olla jo tarpeeksi vanha osaakseni itse siivota ja lisäksi siivoan tietääkseni joka ikinen kerta kun tiedän, että luokseni on tulossa vieraita. Jos vierastani alkaa kyrsimään siivoustaitoni tai -tapani, niin olkoot hyvät ja lähtekööt menemään.
5. Käytöstavat on ihan kiva juttu. Ja toisen ihmisen kunnioittaminen siinä samalla. En tiedä mitä ihmeen tapoja ihmiset on kehitellyt itselleen, mutta minulla ei ainakaan tulisi heti ekana mieleen mennä tökkimään juuri tapaamaani ihmistä kylkeen tms. Tai jos puhun jonkun kanssa kahdestaan niin en todellakaan odota, että paikalle rullaa joku kolmas osapuoli (joka on minulle vieras) ja alkaa selittämään päälle tai alkaa tökkimään tai ties mitä.
6. Jos minua ärsyttää jokin asia, vaikkapa noihin yllämainittuihin asioihin viitaten, niin yritän kyllä sanoa siitä ystävällisesti. Normaalille ihmiselle pitäisi mennä jakeluun jo ensimmäisellä sanomiskerralla. Noh, ilmeisesti kaikille se ei mene. Ja jollei hyvällä, niin sitten pahalla. Ja jos siitä ottaa nokkiinsa kun sanon pahasti niin saa kyllä syyttää vain itseään. Eipähän ole ystävällisestä sanomisesta ollut moksiskaan.
7. Ikää on jo melkein 18 vuotta. Eiköhän siinä iässä jo osata yksin käydä vessassa tai muutenkin liikkua yksin. Esimerkkinä koulu. Jos sanon meneväni vessaan, en todellakaan tarvitse seurakseni monen ihmisen saattuetta. Enköhän itse osaa hoitaa tarpeeni, ihan omin avuin. En myöskään ole mikään kanaemo, jota kaikkien pitäisi seurata kuuliaisesti. Jos astun paikaltani vasemmalle, en välttämättä tahdo että joukko ihmisiä siirtyy mukana.
8. Tarvitsen oman tilan ja rauhan. Tästä on eniten tullut kränää ihmisten kanssa. En halua enkä pysty hengaamaan välttämättä edes jokaisena päivänä viikosta ihmisten kanssa. Ainakin pari päivää haluan omistaa vain itselleni, hengaamatta kenenkään kanssa koko päivänä. Yksin ollessani selvittelen päätäni ja ajatuksiani. Teen tunnustuksen; yhdessä vaiheessa lintsasin koulusta ja teeskentelin kipeää, jotta saisin olla yksin ajatusteni kanssa. Jotkut ihmiset ottavat tämän loukkauksena, mutta minkäs teet. Ei minustakaan ole kaikkeen. Tähän liittyen on myös eräs toinenkin sääntö, siitä seuraavaksi.
9. Jos en halua puhua jostain asiasta niin antakaa olla. Puhun jos puhun ja yleensä puhuminen tulee vasta jälkeenpäin. En todellakaan pidä siitä, kun ihmiset väkisin jankkaavat ja kyselevät asioistani, mokomasta vain ahdistuu. Joten kiitos, antakaa minun vain olla. Kyllä minä sitten suuni avaan jos siltä tuntuu.
Kiitos. Ei muuta tällä kertaa. Jos joku vetää nyt sata ja yksi hernettä nenäänsä tästä tekstistä, bon appétit vain teille. En yritä tällä tekstillä kertoa, että olisin jonkinlainen ylivertainen ja mainio jumala, jota kaikkien pitäisi palvoa ja kumartaa ja jokaista sanaani pitäisi totella, vaan yritän selventää mitkä asiat minulle on tärkeitä muiden kanssa kommunikoinnin aikana. Yritän itse kunnioittaa ja noudattaa myös toisten "sääntöjä", jos en siinä onnistu niin saa sanoa ihan suoraan.
Halleluja ja silleen. Saapi nähdä syntyykö tämän tekstin takia jonkinlaista draamaa. Toivon ettei, mutta jos joku sitä halajaa niin siitä vaan.
>> Aavikkokettu kuittaa.
ps. Mun blogihuutoni tuli ♥ Tuitui rakas ja tervetuloa kotiin ♥ Ostin myös pari päivää sitten uudet housut, niistä kuvaa myöhemmin.
ps2. Näin tänään Boratin ajamassa tandemilla Turussa. Joku mies paineli pitkin Turkua tandemin selässä Borat-uikkarit yllään, afro päässä ja pilotlasit silmillä. Olihan se ihan päivää piristävä näky.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
あなたのコメントをありがとう！