Tänään kaikki on ollut aivan ultimaattisen perseestä. Aamusta asti. Heräsin tossa kahentoista aikaan ja istuin yhen maissa keittiössä syömässä aamupalaa. Äiti teki samalla ruokaa ja kysyi multa josko menisin bussilla himaan kun se ei jaksaisi lähteä minua viemään Turkuun. Toisi kuulemma mun loput kamat huomenna ku on muutenkin tulossa Turkusessa käymään lääkärissä. "Okei, joo, sopii." Mussutin vaan onnellisena paahtistani. SITTEN. Sukulaiset soitti. "ME OLLAAN JONKU AJAN PÄÄSTÄ SIELLÄ, TULLAAN KYLÄILEMÄÄN." No vitut. Kysyin äkkiä äidiltä saanko lähteä vähän etuajassa bussipysäkille (sovittiin, että meen klo 1550 bussilla, koska mun täytyy tänään käydä vielä ruokkimassa heRin kissat). "ET SAA" sieltä tuli topakka vastaus. Ajattelin vaan, et okei, kyllä mä pärjään sukulaisten seurassa pari tuntia...äiti heittää mut kyllä sitten pysäkille. KAS EIPÄS HEITÄKKÄÄN. Syy: MEILLÄ ON SUKULAISET KÄYMÄSSÄ. Missä menee oikeudenmukaisuuden rajat? Odottelen nyt kolmatta tuntia, että koska äiti vie mut pysäkille. KAKS FAKIN TUNTIA SITTEN mun piti mennä bussilla Turkuun. Mut ei. Sukulaisten on saatava kahvia JUST NYT. Ei ne voi odottaa kymmentä minuuttia et äiti heivaa mut supervauhdilla pysäkille. Ei voi, eieieieivoi. Alkaa suututtaa jo ihan niitten kissojen ja heRinkin puolesta. VITTU. Sitte käydään vielä valittamassa, että kuuntelet liian kovalla musiikkia. "No jos heittäisitte mut pysäkille ni ei tarvis kuunnella." Ei, ne ei kuuntele. Fxck...
Saa nähdä koska pääsen kotiin...tai ruokkimaan ne kissat.
Kiitos tästä, äiti. Kiitti vitusti.
>> Aavikkokettu kuittaa kyrpä otsassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
あなたのコメントをありがとう！