Pakollinen esittäytyminen

OH HELLO AND FUCK YOU (=^▽^=)ノ

Well duh; mistä alottaisin? Olen aiemmin väkertänyt ties minkälaista blogia ties kuinka moneen paikkaan, mutta aina se on jäänyt. (Murräyh pitäisi pitää itseään niskasta kiinni näitten päivittämisen suhteen.) Ainoastaan yhtä blogia olen kunnialla pitänyt pystyssä ja sekin on hienolla engrishillä ylläpidetty blogi juuri täällä blogspotissa. Nyt sinä joka tätä luet kenties hymähdät tai kohotat kulmaasi "miksi se nyt sitte uutta blogia alkaa väsäämään?" Vastaus: alkoi kyrsimään tuo ainainen engrishin suoltaminen. Siispä tarvitsen myös rinnalle ah-todella-hyvällä-suomella kirjoitetun blogin. (u___u;)

Sitten se muodollisuus joka kuuluu jokaisen blogin ensimmäiseen entryyn; esittely !
17 vuotta ehti kilahtaa mittariin noin kuukausi sitten. Tunnustaudun truu amikseksi; tasan puolethan tässä on nyt suoritettu kolmivuotisesta koulusta. (ノ＞З＜)ノ Tällä hetkellä painiskelen työssäoppimisen kimpussa, siitäkin noin puolet käyty (luojan kiitos). Elän periaatteessa kaksoiselämää. Olen todella ujo ja menen helposti lukkoon vaikeiden asioiden kohdalla, mutta usein saatan repäistä oikein kunnolla ja olen se kaikkein rohkein ja sekopäisin tyhmine päähänpistoineen. Tykkään myös toisinaan järkyttää läheisiäni tai tuttaviani jollain tempauksella; viimeisin taitaa olla tämä rastahead. Varsinaista tyyliä en omista, heittelehdin vaatteiden ja musiikin kohdalla aina ihan moodin mukaan. En omista minkään näköistä miehenkönsikästä (jos mukaan ei lasketa Kyoa, joka järsii ahkerana sukkiani sängyn alla) eikä kyllä naisenrietalettakaan. Jos joku erehtyykin kysymään kokkaustaidoista niin tässä kohtaa omena on lentäny hyvin kauas puusta. Liian kauas. Kaikki sukulaiset ja perhetuttavat erehtyvät kysymään "osaatko tehdä yhtä hyvää ruokaa kuin äitisi?" Ja aina heitä odottaa sama vastaus "en todellakaan". Kokkaamiset taitaa jäädä kämäisiin nuudeleihin ja opiskelijan makarooneihin. Leivän toki osaan voidella, mutta sitä tuskin lasketaan? Minulla on myös niin sanottuja "pimeitä puolia". Vaikkei siltä heti välttämättä vaikuttaisi; rrrakastan söpöjä asioita. Tietyissä rajoissa tietenkin. Luulisin. Harrastuksia on monenlaisia. Moni niitä ei harrastukseksi sanoisi. Rakastan piirtämistä. On jokin aivan mahtava tunne kun voit vaikka istahtaa jokirantaan tai kenties kävelykadulle luonnoslehtiön, kumin ja kynän kanssa. Katselet ohi kulkevia ihmisiä, asioita, esineitä ja piirrät ne. Eihän ne tietenkään näköisiä ole, mutta ajatus on tärkeintä. Rakastan myös istua kesäisin katukahvilan pöydän ääressä ja katsella ohi kulkevia ihmisiä. Voit ajatuksissasi arvostella heidän pukeutumistaan tai hiustyyliään, voit antaa vaikka pisteittä takapuolen mukaan, eikä siltikään kukaan tule sanomaan sinulle "sinulla ei ole oikeutta olla tuota mieltä, en ole tehnyt sinulle mitään". Yksi uusimmista harrastuksista taitaa olla jo vuoden vanha. Silloin tällöisestä eskapismista kärsivänä roolipelaaminen on yksi rakkaimmista harrastuksista. Kun paha päivä yllättää voin aivan rauhassa uppoutua toiseen maailmaan ja ohjailla jonkun toisen elämää. Olenko kenties hieman sadistinen ajatellessani tällä tavalla? Ainiin; eräs harrastus on vielä kertomatta ! Pokémonin pelaaminen ! Siinä on sitä jotain.

Olen siis tälläinen suht tavallinen nerd omituisine tapoineen ja vielä omituisin ajatuksin. Blogi tulee sisältämään suhteellisen paljon vuodatusta elämän varrelta. Olen imarreltu jokaisesta stalkkaajasta ja vielä enemmän imarreltu jokaisesta kommentista. (´Ｑ`)。

Hope you like and so on, nyt vetäydyn muualle ja palaan myöhemmin takaisin.
Aavikkokettu kuittaa, solong ! (●´ε`●)